METSEK blogit

Syöpädiagnoosi sekoittaa turvallisen arjen

Perjantai 22.3.2024 klo 10.26

Joka kolmas suomalainen sairastuu syöpään jossain vaiheessa elämäänsä. Lähes kaksi kolmesta sairastuneesta paranee ja moni parantumattomasti sairastunut pystyy elämään sairautensa kanssa useita vuosia hyvää elämää. Siitä huolimatta syöpä pelottaa.

Tässä artikkelissa kerromme Ellun tarinan. Hänen matkansa alku oli pelottava ja hankala, mutta elämä voitti kuitenkin lopulta. Syöpädiagnoosin kuuleminen oli Ellulle kova paikka ja diagnoosin jälkeen omat ajatukset olivat todella synkkiä. Ellu tunsi pelkoa ja epävarmuutta. Vakava sairaus sekoitti turvallista arkea melkoisesti.

Mielessä pyöri ajatus, että mitä minä olen tehnyt väärin?

Sairastuminen aiheutti Ellulle tunteiden vuoristoradan, jossa pelko, toivo, viha ja suru vaihtelivat päivittäin tai jopa tunneittain. Lopulta Ellu kuitenkin ymmärsi, että syöpädiagnoosi ei kuitenkaan ollut suora kuolemantuomio.

Ellu kertoo ettei ihminen ole sairastuttuaan yhtä kuin syöpä. Ihmisessä on myös paljon muuta. Elämä voi olla merkityksellinen ja hyvä sairastumisesta huolimatta.

Ellun neuvo on, että keskustele avoimesti lääkäriesi, perheesi ja ystäviesi kanssa tuntemuksistasi se auttaa omaa oloa huomattavasti. Terveydenhoidon henkilökuntaan kuuluvat voivat myös auttaa työstämään pelkoja.

Ellu pyrki saamaan paljon tietoa sairaudestaan ja siihen liittyvistä hoidoista. Näihin asioihin hän sai apua hoitohenkilökunnalta ja vertaistuen kautta. Muiden saman kokeneiden tarinat ja kokemukset toivat lohtua ja tietoa.

Hoitojen aikana Ellun mieli pysyi toiveikkaana ja kohtuullisen hyvänä. Hän pysyi kiinni tavallisessa arjessa ja vietti mahdollisimman paljon aikaa ystävien ja perheen kanssa. Hän söi ja liikkui säännöllisesti. Ellun kokemus oli se, että mitä enemmän liikkuu ja tekee töitä sairastelun rajoissa,  sitä parempi on sairastaa.

Ellu etsi omasta arjesta niitä hyvä juttuja. Hyvä ohjeena Ellu sanoo, että hoitojen lomassa ne ”hyvät päivät” kannattaa aina hyödyntää. Tee asioita, joista nautit ja joihin pystyt. Älä jää sänkyyn, ellei ole aivan pakko.

Ellun kokemuksella voi todeta, että syöpä muuttaa elämää, mutta se ei määritä sitä kokonaan.

Ellun mieli notkahteli sairauden aikana, mutta pääasiassa hän pysyi useimmiten toiveikkaana ja positiivisena. Pitkien hoitojen jälkeen ja varsinkin kun Ellu todettiin taas terveeksi, hän koki olonsa aika lailla tyhjäksi. Mutta lopulta kun väsymys helpotti, hiukset kasvoivat takaisin alkoi mielikin paruntumaan.

Läheisten tuki on tärkeää

Syöpädiagnoosi ei kosketa ainoastaan sairastunutta, vaan se vaikuttaa koko hänen lähipiiriinsä. Ellu kertoo hyviä vinkkejä ja oivalluksia siitä, miten läheiset tarjosivat hänelle tukea ja lohtua sairastumisen yhteydessä.

Ellu kohtasi varsinkin sairastumisen alussa  tunnemyrskyjä, joihin liittyi pelkoa, epävarmuutta ja surua. Tässä tilanteessa hänelle eniten apua oli yksinkertaisesti vain kuuntelemisesta ja läsnä olosta. Erityisesti fyysinen läsnäolo, halaus ja kädestä pitäminen toivat suurta lohtua, mutta myös puhelimella pidetty yhteydenpito oli arvokasta.

Henkisesti hän sai apua ystäviensä kanssa itkemisestä, nauramisesta ja hiljaisuuden jakamisesta.

Arkinen apu oli myös korvaamatonta. Ellu sai ystäviltään apua ruoanlaitossa, siivouksessa, lastenhoidossa tai kaupassa käymisessä. Näin hän pystyi keskittymään parantumiseen ja lepäämiseen.

Ellulle tuli ystäviensä seurassa sellainen olo, että oli helppo ilmaista kaikenlaisia tunteita heidän kanssaan. Myös negatiiviset tunteet hyväksyttiin sellaisenaan.

Ystävät kannustivat Ellua hakemaan apua ammattilaisilta, kuten psykologeilta, sosiaalityöntekijöiltä tai vertaistukiryhmiltä. Ammattilaiset tarjosivat arvokkaita työkaluja, jotka auttoivat käsittelemään syöpädiagnoosin herättämiä tunteita ja haasteita.

Tänä päivänä Ellun on elänyt terveen elämää jo vuosia. Hänellä on elämäniloa ja hän hymyilee paljon. Hän on itse vertaistukiryhmissä kertomassa kokemuksiaan sairastuneille ja heidän läheisilleen.

Paloetsintä on kuin puuttuvan palasen etsintää

Perjantai 16.2.2024 klo 11.08

Joskus minulta kysytään, miten luonnehtisit paloetsintää koiralla. Ehkä itselleni kuvaavin esimerkki on ollut ajatus palapelistä, joka on ollut kasattuna valmiiksi, mutta sitten se on mennyt rikki ja meidän tehtävä on löytää niitä puuttuvia palasia tai ehkä tarkemmin vielä niitä syitä miksi niitä palasia puuttuu.

Partionkoiranohjaajien peruskoulutus kestää noin kaksi ja puoli vuotta. Sen jälkeen partiokoiranohjaajat koulutetaan jollekin erikoisetsintäalueelle. Puhutaan siis huume-, palo-, ruumis- tai räjähdekoirista. Nykyään etsitään myös eritteitä ja elektroniikkaakin, sekä rahaa. Koiria on pelkästään olemassa erikoistuneena näihin erikoisetsintöihin, mutta pääsääntöisesti siellä alla on partiokoiran muutkin osa-alueet, jotka on koulutettu siellä peruskurssilla tai vanhan ohjaajan kohdalla poliisiyksiköissä. Tämäkin on yksi huomioitava seikka, koska itse teen paloetsinnöillä muutakin kuin pelkkää paloetsintää melko usein.

Itse eksyin tähän puuttuvien palasten etsimisen maailmaan, sanotaanko nyt näin, hyvin johdateltuna. Sain eräänä päivänä käskyn mennä koiratoiminta päällystövastaavan juttusille, ja tiesin, että aihe tulee varmaan olemaan oma erikoistumisalueeni. Olin silloin vielä peruskurssilla, joten olin avoimin mielin liikenteessä, lähinnä vähän jännitti mitä sitä sitten isona tehdään koiran kanssa. Komisario sitten aloittikin, että minulle on ajateltu palokoiranohjaajan roolia, koska kuulemma minulla olisi siihen edellytyksiä. Asia ja edellytykset oli niin hyvin perusteltu, että astuin tyytyväisenä ulos ja aloitin sitten aikanaan erikoistumisen palokoiraohjaajaksi, kun peruskurssi oli suoritettu alta pois. Ihan en silloin vielä ymmärtänyt, minkälaiseen maailmaan saan astua aikanaan.

Koiralleni Kessulle erikoistumisalueen opinnot olivat suht mieluisia. Kun käyttää nenää, tulee palkkaa. Näinhän se menee käytännössä, ei kukaan tee mitään, jos ei siitä saa jonkinlaista kompensaatiota. Koirien kohdalla se on helppoa, kun palkkio on niin selkeä. Itselleni kompensaatio on avautunut vasta vuosien kuluessa palokoiranohjaajan tehtävää hoitaessa.

Alkuvaiheessa tehtävillä muistan, että keskittyminen meni aika kokonaisvaltaisesti koiran ohjaamiseen. Tietysti aivan normaalia, koska tavoitteena on aina tehdä paras mahdollinen suoritus. Tehtävillä ei kuitenkaan koskaan olla yksin, ihan työturvallisuudenkin näkökulmasta. Palopaikat ovat vaarallisia, koska palaneet rakennukset voivat sortua, niissä saattaa olla rakenteita, jotka voivat romahtaa päälle, joka paikka on lisäksi täynnä teräviä pellinkulmia, nauloja ja lasinsirpaleita. Siksi palopaikalla etsintää suoritettaessa siellä on aina joku muu myös mukana. Peruskokoonpano palokoiranohjaajan lisäksi on usein teknisen tutkinnan henkilöstöä. Usein mukana on taktisia tutkijoita, sekä muita palopaikkaa tutkivia viranomaisia kuten palopuolen edustajia. Raivauksessa saattaa olla apuna konekuskeja koneineen, sähkömiehiä tarkistamassa sähköjä jne. Ajan mittaan olen ymmärtänyt, että palopaikat ovat hyvin mielenkiintoisia kokonaisuuksia, ja niitä puuttuvia palasia on etsimässä koiran lisäksi joukko muita ammattilaisia.

Jos vastaan, että paloetsintä on kuin puuttuvan palasen etsintää, on sitten koiran käyttäminen paloetsinnöillä omasta mielestäni kuin yhden tarkan instrumentin käyttämistä. Minulla ja koiralla on selkeä tehtävä, ja mitä paremmin koirani eli instrumenttini toimii, sitä parempaan lopputulokseen se johtaa. Etsinnät eivät ole mitään kovin helppoja kokonaisuuksia, ainakaan ohjaajan näkökulmasta. Etsinnälle ei lähdetä suoraan lennosta, vaan sitä varten pitää varautua jo ennen tehtävälle lähtemistä. Mukaan pitää pakata tietyt varusteet, joita mahdollisesti palopaikalla tarvitaan. Nykyään tarvittava välineistö ja varusteet on laitoksella pakattuna valmiina, joten niitä ei enää tarvitse haalia kasaan sieltä täältä. Kokemus opettaa, mitä milloinkin luultavasti tarvitaan, mutta pääsääntöisesti mukana on enemmän tavaraa kuin tullaan tarvitsemaan. Pisimmät siirtymät etsinnöille ovat olleet parin sadan kilometrin ja yli parin tunnin ajomatkan päässä, joten mitään ei palata tai lähdetä hakemaan enää keikkapaikalta.

Ennen varsinaista etsintää koiralla, käydään palopaikka aina huolellisesti läpi. Ensimmäisenä on varmistettava, ettei palokohteessa ole liikkumista estäviä sortumavaaroja tai romahdusvaaroja. Vasta sen jälkeen pääsee tarkistamaan onko alue koiralle turvallinen. Samalla laaditaan etsintäsuunnitelma, miten kohde tarkistetaan mahdollisimman huolellisesti, mutta samalla tehokkaasti. Keliolosuhteet on huomioitava tässä vaiheessa, sillä kolmenkymmenen asteen helle tai kahdenkymmenen asteen pakkanen pakottavat tarkkaan harkintaan, kuinka pitkään koira ja ohjaaja pystyvät kerralla työskentelemään. Tässä vaiheessa on oltava realisti ja pysyttävä omassa näkemyksessä siitä, miten etsinnän aikoo suorittaa. Kiire ei saa olla, koska riskitekijöitä on ihan tarpeeksi ilman turhaa hosumista.

Usein vaihe, jossa koira ja ohjaaja työskentelevät varsinaisella etsinnällä, on se yleinen mielikuva mikä ihmisillä on palokoiratoiminnasta. Koira tulee paikalle, tekee etsinnän, tekee löytöjä tai ei löydä, ja lähtee pois. Tämähän on se näkyvä vaihe. Ohjaajalle tärkeimpiä vaiheita taas heti etsinnän jälkeen on, kun koira laitetaan autoon tai koiraperävaunuun, koiran tutkiminen mahdollisten vammojen varalta. Palopaikat ovat todella riskialttiita koiran loukkaantumiselle. Lisäksi, jos on mahdollisuus, kuten perävaunuissa nykyään on, koira puhdistetaan heti alustavasti palopaikan liasta ja noesta, samoin ohjaaja vaihtaa vaatetuksen kenkineen keikan jälkeen.

Ennen palopaikalta poistumista ohjaaja antaa paikalla oleville tahoille selvityksen koiran suorittamasta etsinnästä, onko tullut löytöjä, mitä muuta koira on mahdollisesti ilmaissut jne. Kun ohjaaja on lopettanut etsinnän ja palopaikkaa vielä mahdollisesti tutkitaan, ollaan tässä vaiheessa myös vielä mukana auttamassa. Itse välillä suoritan ilmakuvauksen, olen lapion varressa kaivamassa tai avustan kuten pystyn. Samalla arvioin onko jotain alueita syytä vielä tarkistaa koiralla. Tällaisen tarkastuksen yhteydessä teimmekin erikoisen löydön viime kesänä, mutta siitä voisikin kirjoittaa ihan oman artikkelinsa.

Paluumatkatkin ovat osoittautuneet mielenkiintoisiksi, sillä luonnollisesti paikallinen hälytyskeskuksen tehtävänantokanava on radiossa kuuntelussa. Muutaman kerran on ollut pakko reagoida kun A-tehtävä on tullut alle 5km päähän omasta sijainnista ja lähin alueen partio on ollut huomattavasti kauempana. Hälytysvalmius kuitenkin on aina palotehtäviltäkin poistuttaessa oltava, joten perustehtäviä hoidetaan, vaikka ei olla oman laitoksen alueella. Tässä lehdessä onkin myös toinen artikkeli kun varsinainen alkuperäinen päivän suunnitelma on paluumatkalla muuttunut.

Takaisin omalla laitoksella onkin sitten vuorossa kokonaisvaltainen huolto, koira, varusteet, vaatteet, kengät, ja miehistö pestään palopaikan noesta ja muista myrkyllisistä ja likaisista materiaaleista. Tämä on äärimmäisen tärkeää, jotta niin ihmiset kuin koirakin pysyy terveenä, eikä kukaan altistu yhtään tarpeetonta kauempaa palopaikkojen myrkyllisille yhdisteille. Palokoiranohjaajat kuuluvat myös laajennetun terveystarkastuksen piiriin, jotta voidaan varmistua ettei kehossa pääse kehittymään mitään piileviä sairauksia, kuten syöpää. Lopuksi tehdään keikasta vielä raportit kuntoon ja sitten on palattava varsinaisesti takaisin oman alueen A-valmiuteen.

Ehkä yksi tärkeimmistä asioista tapahtuu sitten palokeikkojen välillä, oli se väli sitten lyhyt tai pitkä, ohjaajan tulee huolehtia koiran työkunnon ylläpitämisestä. Tämä korostuu erityisesti, jos keikkojen välissä on pitkä tauko. Harjoittelussa pyritään myös elintärkeään yhteistyöhön muiden palokoiranohjaajien kanssa. Väheksymättä muiden lajien ohjaajien ammattitaitoa, on toisen palokoiran ohjaajan tekemät harjoitukset yleensä parhaimpia. 

Niissä yleensä tulee esiin joitain asioita esimerkiksi oikeilta keikoilta tai omasta kokemuspohjasta. Varsinaisen nenäharjoittelun lisäksi yhdessä treenaamisessa tulee vaihdettua kokemuksia koirien ominaisuuksista, ohjaajien kokemuksista keikoilta ja välillä kaikesta muustakin maan ja taivaan välillä. Oman lajin ohjaaja tuntee ne kipukohdat, mitä omassa lajissa on haasteena. Jos harjoituksissa on mukana vielä omat vänkärit, saavat he samalla erittäin hyvää kokemusta mahdolliselle omalle tulevalle ohjaajan uralleen. 

Harjoittelukin on siis hyvää yhteistyötä eri poliisilaitoksien henkilöstön kanssa. Olkaa varovaisia tulen kanssa, älkää antako tulen polttaa niitä puuttuvia palasia, joita me sitten jälkikäteen joudumme kasailemaan.

Alunperin tämä artikkeli on julkaistu Koirapartion matkassa -lehdessä talvella 2024. 

Syöpädiagnoosi voi aiheuttaa muutoksia sosiaalisissa suhteissa

Maanantai 22.1.2024 klo 11.26

Syöpädiagnoosin saaminen on elämänmullistava tapahtuma, joka vaikuttaa potilaan fyysisen terveyden lisäksi myös psykologiseen hyvinvointiin ja sosiaalisiin suhteisiin. Tämä artikkeli tarkastelee, miten syöpä vaikuttaa yksilön vuorovaikutukseen perheen, ystävien ja työyhteisön kanssa. 

Kun yksilö saa syöpädiagnoosin, se ei ainoastaan vaikuta häneen itseensä, vaan myös häne läheisiinsä. Perheenjäsenet ja ystävät kokevat usein voimakkaita tunteita, kuten pelkoa, surua ja avuttomuutta. Heidän on mukauduttava uuteen todellisuuteen, joss aheidän roolinsa saattavat muuttua - esimerkiksi hoitajaksi, emotionaaliseksi tueksi tai jopa taloudellisen tuen antajaksi.

Kommunikaatio on keskeinen osa läheisten suhteiden säilyttämistä diagnoosin jälkeen. Potilaat saattavat kamppailla ilmaistakseen tarpeitaan tai tunteitaan, kun taas perheenjäsenet ja ystävät voivat olla epävarmoja siitä, miten tukea tai keskustella vaikeista aiheista. Tärkeää on luoda avoin ja rehellinen kommunikaatioympäristö, jossa kaikki osapuolet voivat ilmaista tunteensa ja huolensa.

Perhe ja ystävät muodostavat potilaan ensisijaisen tukiverkon. Heidän roolinsa on kriittinen tarjottaessa henkistä, emotionaalista ja jopa fyysistä tukea. Tämä tuki voi ilmetä monilla tavoilla, kuten lääkärikäyntien yhteydessä avustaminen, arkiaskareissa auttaminen tai vain kuunteleminen ja läsnäolo vaikeina hetkinä.

Sopeutumisstrategiat ovat tärkeitä sekä potilaille että heidän läheisilleen. Tähän voi sisältyä yhteisten toimintojen jatkaminen, uusien harrastusten löytäminen yhdessä, tai jopa ammatillisen terapiatuen hankkiminen. Joissakin tapauksissa perheterapia tai ystävien kanssa käydyt avoimet keskustelut voivat olla hyödyllisiä.

Diagnoosin myötä perhesuhteet voivat syventyä, ja ystävyyssuhteet voivat kehittyä uusille tasoille. Tämä aika voi olla mahdollisuus henkilökohtaiseen kasvuun sekä potilaalle että läheisille. Monet kertovat löytäneensä uuden arvostuksen elämälle ja suhteilleen syöpäkokemuksen myötä.

Perheen ja ystävien rooli syöpädiagnoosin saaneen elämässä on korvaamaton. Vaikka
haasteita ilmenee, kyky mukautua, kommunikoida ja tukea toisiaan on avainasemassa potilaan toipumisprosessissa ja elämänlaadun ylläpitämisessä. Läheisten suhteiden syventäminen ja yhteisten voimavarojen löytäminen voivat tuoda valoa vaikeidenkin aikojen läpi.

Työ ja sosiaaliset verkostot syöpädiagnoosin jälkeen

Syöpädiagnoosi tuo usein mukanaan merkittäviä muutoksia potilaan työelämässä. Työkyky ja -tehtävät voivat muuttua sairauden ja hoidon vuoksi. Joillekin se voi tarkoittaa työstä poissaoloja, osa-aikatyötä tai jopa työtehtävien uudelleenjärjestelyä. Työnantajien ja työkavereiden tuki on tässä tilanteessa kriittistä, ja työpaikan sopeutumiskyky ja joustavuus ovat avainasemassa.

Työkaverit voivat reagoida monin eri tavoin syöpädiagnoosiin. Jotkut saattavat tarjota välitöntä tukea ja ymmärystä, kun taas toiset voivat olla epävarmoja siitä, miten toimia. Työyhteisöjen tietoisuuden lisääminen ja koulutus syöpäpotilaiden kohtaamisesta työpaikalla voi olla hyödyllistä. Tämä auttaa luomaan ympäristön, jossa potilas tuntee olonsa ymmärretyksi ja tuetuksi.

Sosiaaliset verkostot, kuten työtoverit ja ammatilliset kontaktit, voivat olla tärkeitä emotionaalisia ja jopa käytännöllisiä tukiresursseja. Verkostot voivat tarjota ymmärrystä, vertaistukea ja jopa auttaa käytännön asioissa, kuten työmatkoissa tai arjen askareissa.

Syöpäpotilaat kohtaavat usein haasteen tasapainotella työelämän ja henkilökohtaisen
elämän, erityisesti terveydenhuollon tarpeiden, välillä. Työpaikan joustavuus, kuten etätyömahdollisuudet tai mukautetut työajat, voi auttaa ylläpitämään tätä tasapainoa.
Työpaikan tuki ja ymmärrys ovat avainasemassa tässä prosessissa.

Työ on monille tärkeä osa identiteettiä ja itsetuntoa. Syöpädiagnoosi ja siihen liittyvät
työelämän muutokset voivat vaikuttaa henkilön käsitykseen omasta itsestään ja ammatillisesta roolistaan. Tässä yhteydessä on tärkeää tarjota potilaalle mahdollisuuksia
keskustella näistä tuntemuksista ja löytää uusia tapoja määritellä itsensä ja ammatillinen
identiteettinsä.

Työ ja sosiaaliset verkostot ovat keskeisiä tekijöitä syöpäpotilaan elämässä diagnoosin
jälkeen. Työpaikan tuki, joustavuus ja avoin kommunikaatio ovat ratkaisevan tärkeitä
potilaan hyvinvoinnin ja työelämään paluun kannalta. Sosiaaliset verkostot tarjoavat
arvokasta emotionaalista tukea ja yhteisöllisyyttä, joka voi auttaa potilasta navigoimaan
syöpäkokemuksen läpi.

Vertaistuen merkitys

Vertaistuki on yksi tärkeimmistä resursseista, joihin syöpäpotilaat voivat turvautua.
Tämän tuen arvo piilee samankaltaisten kokemusten jakamisessa; se tarjoaa mahdollisuuden puhua avoimesti pelkojen, toiveiden ja kokemusten kanssa ihmisten
kanssa, jotka todella ymmärtävät. Vertaistukiryhmät voivat auttaa vähentämään
yksinäisyyden ja eristäytymisen tunteita, jotka ovat yleisiä syöpädiagnosoitujen
keskuudessa.

Yhteisölliset tukiryhmät, kuten syöpäjärjestöt ja online-foorumit, tarjoavat paitsi
emotionaalista tukea, myös käytännöllistä tietoa ja resursseja. Nämä ryhmät tarjoavat
tietoa erilaisista hoidoista, selviytymisstrategioista ja voivat auttaa potilaita ja heidän
perheitään löytämään tarvittavat palvelut. Ryhmien tapaamiset, olivatpa ne sitten
henkilökohtaisia tai virtuaalisia, tarjoavat turvallisen tilan keskustelulle ja yhteisöllisyydelle.

Sosiaalinen media on muuttanut tapaa, jolla ihmiset saavat tukea. Syöpäpotilaat ja
heidän perheensä voivat käyttää sosiaalisen median alustoja yhteydenpidon välineenä, joka tarjoaa pääsyn laajaan vertaistukiverkostoon. Sosiaalinen media mahdollistaa kokemusten jakamisen ja tuen saamisen reaaliajassa, mikä voi olla elintärkeää erityisesti niille, jotka eivät pääse fyysisiin tukiryhmiin.

Osallistuminen yhteisöllisiin toimintoihin, kuten hyväntekeväisyystapahtumiin, tietoisuuskampanjoihin tai vapaaehtoistyöhön, voi antaa syöpäpotilaille tunteen tarkoituksesta ja yhteenkuuluvuudesta. Tämä aktiivinen osallistuminen ei ainoastaan
auta muita samassa tilanteessa olevia, vaan voi myös edistää potilaan omaa henkistä
hyvinvointia.

Tutkimukset ovat osoittaneet, että vertaistuki voi olla merkittävässä roolissa syöpäpotilaan toipumisprosessissa. Tuki auttaa käsittelemään sairauden henkisiä ja emotionaalisia vaikutuksia, lisäämään positiivista asennetta ja vahvistamaan selviytymistaitoja. Vertaistuen avulla potilaat voivat myös oppia uusia strategioita päivittäisen elämän hallintaan sairauden aikana.

Vertaistuki ja yhteisöllisyys ovat elintärkeitä elementtejä syöpäpotilaan elämässä. Ne
tarjoavat paitsi emotionaalista ja sosiaalista tukea, myös konkreettisia resursseja ja tietoa. Yhteisöllisyys ja vertaistuen verkostot voivat auttaa potilaita tuntemaan itsensä voimaantuneiksi ja vähemmän eristäytyneiksi, mikä on olennaista heidän toipumis- ja sopeutumisprosessissaan.

Psykologiset vaikutukset ja sosiaalinen erityisyys syöpädiagnoosin jälkeen

Syöpädiagnoosi voi laukaista monenlaisia psykologisia reaktioita, jotka vaihtelevat
yksilöllisesti. Yleisiä tuntemuksia ovat ahdistus, masennus, pelko ja epävarmuus tulevaisuudesta. Potilaat saattavat kokea myös vihan tunteita tai syyllisyyttä, mikä voi vaikuttaa heidän sosiaaliseen kanssakäymiseen ja suhteisiinsa.

Diagnoosin jälkeen potilaat voivat tuntea itsensä sosiaalisesti eristetyksi. Tämä voi
johtua fyysisistä rajoituksista, kuten väsymyksestä ja sairaalakäynneistä, tai henkisistä
esteistä, kuten haluttomuudesta osallistua sosiaalisiin tapahtumiin. Tämä voi johtaa
yksinäisyyden tunteeseen ja sosiaalisten suhteiden heikkenemiseen.

Psykologisen tuen tarve on tärkeä osa syöpäpotilaan hoitoa. Tämä voi sisältää
ammatillista terapiaa, kuten puheterapiaa tai kognitiivista käyttäytymisterapiaa, jotka
auttavat käsittelemään sairauden henkisiä vaikutuksia. Ryhmäterapia ja vertaistukiryhmät
voivat myös tarjota arvokasta tukea.

Syöpä ja sen hoito voivat vaikuttaa merkittävästi potilaan itsetuntoon ja minäkuvaan.
Fyysiset muutokset, kuten hiustenlähtö tai painon muutokset, sekä kyvyttömyys jatkaa
normaaleja aktiviteetteja, voivat haastaa potilaan käsitystä itsestään. Tukeminen
itsetunnon ja minäkuvan vahvistamisessa on tärkeä osa kokonaisvaltaista hoitoa.

Syöpädiagnoosi voi pakottaa potilaat uudelleenmäärittelemään
sosiaaliset suhteensa. Tämä prosessi voi sisältää uusien tapojen löytämisen yhteydenpitoon läheisten kanssa, uusien sosiaalisten tukiverkostojen luomisen tai jopa olemassa olevien suhteiden päättämisen. Sosiaalisten suhteiden uudelleenmäärittely voi olla osa sopeutumisprosessia ja henkistä kasvua.

Syöpädiagnoosin psykologiset vaikutukset ja niiden aiheuttama sosiaalinen erityisyys
ovat monimutkaisia ja vaativat huolellista huomiota. On tärkeää tunnistaa ja käsitellä
näitä psykologisia haasteita osana kokonaisvaltaista hoitoa. Tämä voi sisältää
ammatillista psykologista tukea, vertaistukea ja avoimen dialogin ylläpitämistä
läheisten kanssa. Tunnustamalla ja puuttumalla näihin psykologisiin ja sosiaalisiin
vaikutuksiin, syöpäpotilaat voivat löytää uusia tapoja sopeutua ja jatkaa elämäänsä
merkityksellisellä tavalla.

Yhteisöllisyyden ja tuen vaikutus toipumiseen

Toipumisprosessi syöpädiagnoosin jälkeen ei ole pelkästään fyysinen, vaan myös psykologinen ja sosiaalinen. Yhteisöllisyyden ja sosiaalisen tuen merkitys korostuu tässä
vaiheessa. Tuki perheeltä, ystäviltä, työyhteisöltä ja vertaistukiryhmiltä voi olla ratkaisevan tärkeää potilaan toipumisen ja elämänlaadun kannalta. Positiiviset ja kannustavat sosiaaliset suhteet voivat edistää sekä henkistä että fyysistä toipumista.

Syöpäkokemus voi johtaa henkilökohtaisen resilienssin, eli psyykkisen sitkeyden, kehittymiseen. Monet syöpäpotilaat raportoivat, että he ovat oppineet arvostamaan elämää
enemmän ja ovat kehittäneet vahvemman selviytymiskyvyn. Tämä resilienssi voi auttaa heitä kohtaamaan tulevat haasteet positiivisemmin ja päättäväisemmin.

Muutoksen hyväksyminen

Toipuminen voi tarkoittaa uuden elämäntavan hyväksymistä. Tämä voi sisältää muutoksia
ruokavalioon, liikuntatottumuksiin, työelämään ja sosiaalisiin aktiviteetteihin. Hyväksymällä nämä muutokset ja sopeutumalla uuteen normaaliin, potilaat voivat löytää uusia tapoja nauttia elämästä ja tuntea itsensä täyteläisiksi.

Elämänlaadun parantaminen on keskeinen osa toipumisprosessia. Tämä tarkoittaa
fyysisen hyvinvoinnin, henkisen tasapainon ja sosiaalisten suhteiden harmonian saavuttamista. Toivo on voimakas voimavara toipumisessa. Se ei tarkoita pelkästään sairauden selättämistä, vaan myös uusien mahdollisuuksien ja elämänkokemusten löytämistä.

Yhteenveto

Toipuminen syöpädiagnoosin jälkeen on monimutkainen ja henkilökohtainen
prosessi, joka vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä. 

On tärkeää muistaa, että vaikka matka voi olla vaikea, tuen, yhteisöllisyyden ja henkilökohtaisen kasvun kautta on mahdollista löytää uusi merkitys ja ilo elämässä. Tämä
prosessi on yhtä paljon henkinen ja sosiaalinen matka kuin fyysinenkin. Toipumisessa
korostuu potilaan kyky mukautua uuteen todellisuuteen, luoda uusia merkityksiä ja
ylläpitää toivoa ja positiivisuutta elämän jokaisessa vaiheessa.

Tämä artikkeli julkaistaan Ystäväntuki -lehden vuoden 2024 ensimmäisessä numerossa.

Pieni hetki huolimattomuutta voi muuttaa koko elämän

Maanantai 11.12.2023 klo 14.48

Puhelin on nykyään monille meistä erottamaton osa arkea. Lapsille ja nuorille se on yhteys maailmaan, ystäviin ja harrastuksiin. Kuitenkin, kuten Mikon tarina osoittaa, pieni hetki huolimattomuutta voi muuttaa elämää dramaattisesti.

Tavallinen päivä, tavallinen hetki

Mikon, 11-vuotiaan pojan, koulupäivä oli ollut pitkä ja uuvuttava. Historian koe ja matematiikan läksyt olivat vieneet voimat, mutta iltapäiväkerhossa pelaaminen oli tuonut mukavaa vaihtelua päivään. Kun koulun jälkeen oli aika suunnata kotiin, Mikon puhelin piippasi. Se oli viesti parhaalta ystävältä Samilta. Mikko avasi viestin ja alkoi lukea sitä samalla, kun käveli kohti suojatietä.

Kohtalokas sekunti

Samalla hetkellä, kun Mikon silmät siirtyivät viestiin, hän lähestyi suojatietä. Hän ei nähnyt lähestyvää autoa eikä huomannut, että liikennevalot olivat punaiset. Mikko astui suojatielle ajattelematta sen enempää.

Autoilija, nuori nainen nimeltään Elina, teki kaikkensa väistääkseen Mikkoa. Vaikka hän jarrutti voimakkaasti ja yritti väistää, Mikon ja auton törmäys oli väistämätön. Mikko sinkoutui ilmaan ja iskeytyi maahan muutaman metrin päähän.

Seuraukset

Mikko vietiin sairaalaan. Hänellä oli murtumia ja mustelmia, mutta onnekseen hän selvisi ilman vakavampia vammoja. Fyysinen paraneminen vei aikaa, mutta vielä pidempään kesti toipuminen henkisesti. Törmäys oli jättänyt jälkensä Mikon mieleen.

Myös Elina, autoilija, kärsi tapahtuneesta. Vaikka hän ei ollut syyllinen onnettomuuteen, hän tunsi silti suurta syyllisyyttä ja ahdistusta. Elina kävi terapiassa käsitelläkseen tapahtunutta ja sai tukea läheisiltään.

Uusi alku

Kun Mikko palasi kouluun viikkojen sairaalassaolon ja toipilasaikansa jälkeen, hän huomasi maailman muuttuneen. Koulutoverit suhtautuivat häneen varoen, ja monet olivat selvästi vaikuttuneita siitä, mitä oli tapahtunut. Mikko huomasi olevansa paitsi onnettomuuden uhri, myös elävä esimerkki siitä, kuinka vaarallista on antaa pienen hetken huolimattomuuden määrittää koko elämäänsä.

Hän päätti käyttää kokemuksensa positiivisesti ja alkoi puhua aktiivisesti kouluissa ja yhteisötilaisuuksissa puhelinten käytöstä liikenteessä. Mikon viesti oli yksinkertainen: "Älä anna pienen hetken muuttaa elämääsi ikuisesti."

Samalla Mikko ystävystyi Elinan kanssa, autoilijan, joka oli ollut osallisena onnettomuudessa. Molemmat löysivät lohtua ja tukea toisistaan, ja he alkoivat tehdä yhteistyötä liikenneturvallisuuskampanjoissa. Elina jakoi tarinaansa kuljettajana ja korosti kuinka tärkeää on olla valppaana ja odottaa odottamattomia liikenteessä.

Lopputulema

Mikon tarina osoittaa, että vaikka elämässä voi tapahtua odottamattomia ja traagisia hetkiä, niistä voi myös nousta ja tehdä merkityksellistä muutosta ympärillään. On tärkeää opettaa lapsillemme ja nuorillemme, kuinka tärkeää on olla tietoinen ympäristöstään, ja ennen kaikkea, kuinka tärkeää on arvostaa jokaista hetkeä ja tehdä turvallisia valintoja.

Vinkkejä lapsille puhelimen käyttöön liikenteessä

1. Älä tekstaa ja kävele: vaikka kävelisitkin jalkakäytävällä, teksitiviestien kirjoittaminen tai puhelimen näytöltä lukeminen voi olla vaarallista. Etenkin risteyksissä ja suojateillä on tärkeää keskittyä ympäristöön eikä puhelimeen. 
2. Käytä kuulokkeita viisaasti: kuulokkeiden käyttö voi estää sinua kuulemasta ympäröivää liikennettä, kuten autojen ääniä tai torven soittoa. 
3. Sovellukset kiinni ylittäessäsi tietä: vaikka olisit keskellä jännittävää peliä tai chattaamassa ystäviesi kanssa, laita puhelin pois tai sovellus tauolle kun ylität tietä.
4. Hyödynnä handsfree-toimintoa pyöräillessäsi
5. Sovi säännöt vanhempiesi kanssa: keskustele vanhempiesi kanssa ja sopikaa yhdessä säännöt puhelimen käytölle liikenteessä. 
6. Vältä selfieiden ottamista tiellä
7. Opettele puhelimen hätätoiminnot: tiedä, miten voit soittaa hätänumeroon nopeasti puhelimestasi ja opettele käyttämään puhelimesi hätätoimintoja, kuten sijainnin jakamista. 
8. Käytä navigointisovelluksia turvallisesti: jos käytät puhelintasi navigointiin esim. pyöräillessäsi, varmista että olet asettanut reitin ennen matkan alkua. 
9. Älä anna puhelimen häiritä keskittymistäsi: aseta puhelin äänettömälle tai älä häiritse -tilaan, kun olet liikenteessä.

Kohti rakastettua juhlaa

Maanantai 13.11.2023 klo 11.50 - Mika-Matti Trogen

Joulu on vuoden odotetuin juhla, joka saa ihmiset ympäri maailmaa pysähtymään, hiljentymään ja kokoontumaan yhteen perheidensä ja ystäviensä kanssa. Vaikka joulu on monille ensisijaisesti kristillinen juhla, sen juuret ulottuvat syvälle historiaan ja se on monissa kulttuureissa saanut erilaisia merkityksiä. Mutta mikä tekee joulusta niin erityisen, ja miten erilaiset kulttuurit ja perinteet vaikuttavat siihen, miten juhlaa vietetään eri puolilla maailmaa?

Minulle joulu merkitsee aina pysähtymisen ja hiljentymisen aikaa. Jouluna eivät soi työpuhelimet ja ei tarvitse olla tavoitettavissa. Puhelimen voi oikeastaan jättää työpöydälle ja nauttia hiljaisuudesta. Joulu on minulle ainoa aika vuodesta, kun todella saa rauhoittua ja levätä. Käytän joulun ajan aina lepäämiseen ja keskityn vain läheisiin ihmisiin ja perheenjäseniin.

Historialliset juuret

Joulu juontaa juurensa useista eri kulttuurisista perinteistä ja uskonnoista. Ennen kuin kristinusko levisi Eurooppaan, monissa kulttuureissa juhlittiin talvipäivänseisausta – pimeimmän päivän ja valon voiton yötä yli. Esimerkiksi roomalaiset viettivät Saturnalia-juhlaa, joka oli omistettu sadonkorjuulle ja viljajumala Saturnukselle.

Kun kristinusko alkoi levitä, monet näistä vanhoista perinteistä sulautuivat kristilliseen joulujuhlaan. Joulun sanotaan juhlistavan Jeesuksen syntymää, mutta tarkkaa päivämäärää ei mainita Raamatussa. Joulukuun 25. päivän valinta Jeesuksen syntymäpäiväksi saattaa olla yritys kristillistää jo olemassa olevia perinteitä ja juhlia.

Joulu ei minulle ole koskaan ollut kovin uskonnollinen juhla. En ole joulukirkon vakiokävijä, mutta haaveena minulla on joskus osallistua jouluaaton jumalanpalvelukseen. Uskon sen olevan kaunis kokemus ja toki saattaa ensikerran jälkeen tarttua joulun perinteeksi myös minulle.

Suomalainen joulu

Suomessa joulu on vuosisatojen ajan ollut merkittävä juhla. Vanhat suomalaiset uskomukset ja perinteet ovat sekoittuneet kristinuskon tuomiin tapoihin. Esimerkiksi kodin koristelu havuilla ja kynttilöillä juontaa juurensa aikaan ennen kristinuskoa, kun uskottiin, että valo ja vihreys karkottavat pimeyden ja pahat henget.

Nykyisin suomalaisille joulu on ennen kaikkea perheen yhteinen aika. Joulupöydässä nautitaan perinteisiä herkkuja kuten kinkkua, laatikoita ja rosollia. Joululahjojen antaminen ja saaminen on monelle tärkeä osa juhlaa, mutta vielä tärkeämpää on yhdessäolo, rauhoittuminen ja kiitollisuuden tunne.

Joulu maailmalla

Vaikka joulu juhlitaan monissa maissa, sen merkitys ja tavat vaihtelevat suuresti. Esimerkiksi Etelä-Amerikassa joulu on vahvasti uskonnollinen juhla, jota vietetään messuilla ja kirkollisilla seremonioilla. Toisaalla, kuten Australiassa, joulu sijoittuu keskelle kesää, jolloin juhlaan liittyy piknikejä ja rantoja.

Amerikkalaisessa kulttuurissa joulu on suuri kaupallinen juhla, joka alkaa jo marraskuun lopulla "Black Fridayn" myötä. Lahjat, koristeet ja musiikki täyttävät kodit ja kaupungit, ja monille joulu on ennen kaikkea ilon ja yhdessäolon juhla.

Syvempi merkitys

Vaikka joulu on monille ensisijaisesti iloinen ja valoisa juhla, sen taustalla on syvempiä merkityksiä. Joulu muistuttaa meitä toivosta, rakkaudesta ja hyväntekeväisyydestä. Se on aika, jolloin monet ihmiset pysähtyvät miettimään elämänsä tarkoitusta ja sitä, mitä he voivat tehdä auttaakseen muita.

Joulun sanoma hyvästä tahdosta ja rauhasta ei ole sidottu mihinkään tiettyyn uskontoon tai kulttuuriin. Se on universaali viesti, joka resonoi ihmisten sydämissä ympäri maailmaa.

Rakkaimmat joulumuistoni liittyvät lapsuuteni jouluihin, jotka ovat juurtuneet muistoihini pysyvästi. Muista selvästi jouluaton tuoksun ja äitini valmistamat jouluateriat. Läheisten muistaminen on myös kuulunut perheeni joulurituaaleihin ja käymme vuosittain haudoilla muistamassa jo poistuneita läheisiämme. Kynttilämeri hautausmaalla on kaunis ja vaikuttava näky, se on nähtävä joka vuosi.

Joulun merkitys on monimuotoinen ja monitahoinen, mutta sen ydin on yhteinen: se on aika, jolloin ihmiset kokoontuvat yhteen juhlimaan, jakamaan ja rakastamaan. Olipa kyseessä sitten uskonnollinen juhla, perheen yhteinen hetki tai mahdollisuus auttaa muita, joulu muistuttaa meitä ihmisen hyvyydestä ja siitä, että pimeimmänkin yön jälkeen valo voittaa aina.

Jokainen meistä voi löytää joulusta oman merkityksensä ja tehdä siitä juhlan, joka heijastaa omia arvojamme ja perinteitämme. Mutta ennen kaikkea joulu muistuttaa meitä siitä, että yhdessä olemme vahvempia ja että rakkaus ja ystävyys ovat elämän suurimpia lahjoja.

Tähän on hyvä päättää tämän kertainen blogi kirjoitukseni. Toivotan kaikille lukijoille rauhallista ja mukavaa joulua!

Siniset Ritarit -lehti: Koulukiusaaminen on koko yhteiskunnan riesa

Tiistai 17.10.2023 klo 11.23 - Mika-Matti Trogen

Koulukiusaamista on yritetty nujertaa Suomessa jo vuosia. Koulukiusaamisen ehkäisyyn suunnatuista toimenpiteistä, poliitikkojen juhlapuheista ja erilaisista kampanjoista huolimatta se ei ole kadonnut mihinkään. Päinvastoin, koulukiusaaminen kuuluu valitettavasti edelleen monen koululaisen arkeen koulussa, koulutiellä, internetissä ja kotona.

Valitettavaa on myös se, että kiusaaminen on saanut yhä väkivaltaisempia muotoja. Mediassa on paljon karmeita tarinoita koulukiusattujen ja heidän läheisiensä kärsimyksistä, ja seuraukset pysyvät usein kiusatun mukana läpi elämän tai jopa lopettavat nuoren elämän.
Tutkiessani eri tarinoita tiedostusvälineissä, mieleeni jäi kirjoitus, jossa 15-vuotiaan Olivian äiti kertoo kuinka koulukiusaaminen vei hänen tyttärensä hengen. Olivia oli kärsinyt 2,5 vuoden ajan vakavasta ja toistuvasta koulukiusaamisesta. Vanhemmat pojat olivat haukkuneet ja huutaneet tytölle.

Hänet jätettiin myös tahallaan ulkopuolelle. Äiti ja tytär olivat epätoivoisia ja yrittivät
kaikkensa toiminnan lopettamiseksi. Valitettavasti Olivia kuitenkin ahdistui ja alkoi jäämään koulusta pois. Lopulta ahdistus kasvoi liian suureksi ja Olivia päätti itse elämänsä. Taas yksi tositarina liikaa, asialle on tehtävä jotakin.

Vakava ongelma, jonka edessä emme saa ummistaa silmiämme

Koulut ovat paikkoja, joissa lapsille ja nuorille opetetaan paitsi akateemisia taitoja, myös sosiaalisia taitoja, kuten yhteistyötä, empatiaa ja toisten kunnioittamista. Kuitenkin Suomessa, kuten monissa muissakin maissa, koulukiusaaminen on iso ongelma, joka vaatii jatkuvaa huomiota, toimintaa ja ennaltaehkäisyä. 

Viimeaikaisten tutkimusten mukaan noin joka kymmenes peruskoululainen kokee kiusaamista Suomessa. Lukema on pysynyt melko vakaana viime vuosina, mutta se on edelleen huolestuttavan korkea. Erityisesti kyberkiusaaminen on noussut esiin uutena ja kasvavana haasteena.

Kiusaamisen eri muotoja ja vaikutuksia

Kiusaaminen voi ilmetä monissa eri muodoissa - fyysisenä, sanallisena, sosiaalisena tai jopa kyberkiusaamisena, joka tapahtuu digitaalisissa ympäristöissä. Vaikka kiusaamisen muoto voi vaihdella, sen vaikutukset ovat usein samankaltaisia: alentunut itsetunto, masennus, ahdistuneisuus ja jopa itsetuhoiset ajatukset.

Suomi on ottanut useita askeleita koulukiusaamisen torjumiseksi. Yksi merkittävimmistä
aloitteista on KIVA Koulu -ohjelma, joka on tutkimuspohjainen toimintamalli koulukiusaamisen vähentämiseksi. Ohjelman avulla pyritään ennaltaehkäisemään kiusaamista ja puuttumaan siihen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

Lisäksi opettajien koulutuksessa painotetaan yhä enemmän sosiaalisen ilmapiirin merkitystä ja opettajille annetaan työkaluja kiusaamisen tunnistamiseen ja siihen puuttumiseen.

Kiusaamisen vastaisessa taistelussa on tärkeää, että koko kouluyhteisö - opettajat, oppilaat, vanhemmat ja muu henkilökunta - tekevät yhteistyötä. Kouluympäristön tulisi olla sellainen, jossa jokainen voi tuntea olonsa turvalliseksi ja arvostetuksi.

Vaikka Suomi on tehnyt merkittäviä edistysaskeleita koulukiusaamisen torjumisessa, ongelmaa ei ole todellakaan voitettu. On tärkeää, että yhteiskunta, koulut ja
vanhemmat jatkavat työtä kiusaamisen ehkäisemiseksi ja torjumiseksi. Jokaisen lapsen ja nuoren on saatava käydä koulua ilman pelkoa kiusaamisesta.

Digitalisaatio tuo uusia haasteita

Vaikka teknologia on tuonut mukanaan monia mahdollisuuksia opetuksessa, se on myös avannut ovet uudenlaiselle kiusaamiselle. Kyberkiusaaminen on nimittäin anonyymimpää ja voi tapahtua milloin tahansa, minkä vuoksi sen torjuminen vaatii erityistä huomiota. On tärkeää, että kouluissa opetetaan digitaalista kansalaisuutta ja nettikäyttäytymistä, jotta nuoret oppivat käyttämään teknologiaa vastuullisesti.

Voimme kaikki olla osa ratkaisua

Koulukiusaamisen torjunta ei ole vain opettajien tai vanhempien vastuulla. Jokainen meistä voi olla osa ratkaisua. Olipa kyse sitten pienistä teoista, kuten kaverin tukemisesta vaikeina aikoina, tai suuremmista aloitteista, kuten koulukiusaamisen vastaisten tapahtumien järjestämisestä, jokaisella teolla on merkitystä.

Tulevaisuuden näkymät

Vaikka koulukiusaamisen torjunnassa on edelleen paljon työtä, on syytä olla toiveikas.
Monet koulut ovat jo nyt osoittaneet, että kiusaamista voidaan vähentää merkittävästi oikeilla toimilla ja yhteisöllisellä asenteella. Jatkamalla tätä työtä voimme varmistaa, että tulevaisuudessa koululaiset voivat opiskella kouluissa, joissa kiusaamista ei hyväksytä missään muodossa.

Lasten suojatieonnettomuudet on vakava huolenaihe

Maanantai 31.7.2023 klo 13.09

 

Suojatie on tarkoitettu turvalliseen tienylitykseen ja se on merkittävä asia puhuttaessa lasten liikenneturvallisuudesta. Valitettavasti lasten suojatiellä tapahtuvat onnettomuudet ovat yhä liian yleisiä ja aiheuttavat usein vakavia seurauksia. Tässä artikkelissa tarkastelemme lasten suojatien onnettomuuksien problematiikkaa, niiden syitä ja keinoja parantaa lasten turvallisuutta suojateillä.

Onnettomuustilastot 

Tilastojen mukaan lasten suojatien onnettomuudet ovat vakava huolenaihe. Suomessa tapahtui viime vuonna lukuisia onnettomuuksia, joissa lapset loukkaantuivat tai kuolivat suojatietä ylittäessään. Näitä onnettomuuksia aiheuttivat pääasiassa autoilijoiden laiminlyönnit pysähtymisvelvollisuudessaan suojatien edessä sekä lasten oma huolimattomuus liikenteessä.

Onnettomuuksien syitä ja tekijöitä

Lasten suojatien onnettomuudet johtuvat monista tekijöistä, ja ne voivat tapahtua eri osapuolten huolimattomuuden tai virheellisen toiminnan seurauksena. Joitakin yleisiä syitä lasten suojatien onnettomuuksiin ovat:

Havainnointivirheet: Sekä autoilijat että lapset voivat tehdä havainnointivirheitä suojatiellä. Autoilijoiden tulee olla erityisen tarkkaavaisia havaitessaan lapsia suojatiellä ja antaa heille etuajo-oikeus. Lapset puolestaan saattavat olla liian kiireisiä tai innostuneita ylittämään tien ilman asianmukaista varovaisuutta.

Nopeus ja etäisyys: Autoilijoiden liian suuri nopeus tai riittämätön etäisyys suojatien lähestyessä lisäävät onnettomuusriskiä. Nopeusrajoitusten noudattaminen ja riittävä etäisyys suojatielle mahdollistavat riittävän pysähtymisajan lapsille.

Heikko näkyvyys: Huonot sääolosuhteet, pimeys tai esteet voivat heikentää näkyvyyttä suojatiellä. Lapset voivat olla vaikeasti havaittavissa, mikä lisää riskiä onnettomuuksille. Valaistuksen parantaminen suojateillä ja heijastinten käyttö auttavat par antamaan paremman näkyvyyden ja varoittamaan autoilijoita lähestyvistä jalankulkijoista.

Koulutuksen puute: Lasten liikenneturvallisuuskoulutuksen puute voi johtaa virheelliseen toimintaan suojatiellä. On tärkeää tarjota lapsille ja heidän vanhemmilleen kattavaa liikennekasvatusta ja koulutusta suojatien turvallisesta ylittämisestä. Koulujen, vanhempien ja paikallisten yhteisöjen tulisi tehdä yhteistyötä tällaisen koulutuksen tarjoamiseksi.

Turvallisuuden edistäminen suojateillä

Lasten suojatien onnettomuuksien vähentämiseksi tarvitaan kokonaisvaltaista lähestymistapaa, joka sisältää seuraavia toimenpiteitä:

Liikennekasvatus ja tiedotus: Lasten tulisi saada perusteellinen koulutus suojatien turvallisesta käytöstä ja liikennesäännöistä. Vanhempien, koulujen ja muiden sidosryhmien tulisi myös osallistua tiedotuskampanjoihin, jotka korostavat suojatien turvallista ylittämistä.

Infrastruktuurin parantaminen: Suojateitä tulisi suunnitella ja rakentaa lasten tarpeet huomioon ottaen. Hidasteiden ja esteiden sijoittaminen suojateiden läheisyyteen voi auttaa hidastamaan autojen nopeuksia ja parantaa näkyvyyttä. Valaistuksen parantaminen ja liikennemerkkien selkeys ovat myös tärkeitä.

Valvonta ja seuraamukset: Poliisin aktiivinen valvonta suojateiden läheisyydessä voi toimia pelotteena ja muistuttaa autoilijoita pysähtymisvelvollisuudestaan.

Roolimallina toimiminen: Aikuisilla on tärkeä rooli lasten liikenneturvallisuuden edistämisessä. Heidän tulisi toimia hyvänä esimerkkinä ja osoittaa oikeat liikennekäyttäytymisen mallit suojatien ylittämisessä.

Teknologian hyödyntäminen: Teknologian kehittyminen tarjoaa mahdollisuuksia parantaa lasten turvallisuutta suojateillä. Älykkäät liikennejärjestelmät ja jalankulkijoiden varoitusjärjestelmät voivat auttaa havaitsemaan lapsia suojatiellä ja varoittamaan autoilijoita heidän läsnäolostaan.

Onnettomuuksien vähentäminen vaatii yhteistyötä 

Koulujen tulisi ottaa liikenneturvallisuus osaksi opetussuunnitelmaansa ja tarjota säännöllistä liikennekasvatusta oppilailleen. Koulujen henkilökunnan ja vanhempien tulisi tehdä yhteistyötä ja järjestää tiedotustilaisuuksia, kampanjoita ja harjoituksia, jotka keskittyvät suojatien turvalliseen ylittämiseen.

Vanhempien tulisi osallistua aktiivisesti lastensa liikenneturvallisuuden edistämiseen. Heidän tulisi opettaa lapsilleen oikeaa suojatien käyttäytymistä ja varmistaa, että lapset ymmärtävät liikennesäännöt ja riskit. Vanhempien tulisi myös kannustaa ja valvoa lastensa liikenneturvallista käyttäytymistä.

Jatkuvan tutkimuksen avulla voidaan kehittää entistä parempia menetelmiä ja ratkaisuja lasten suojatien onnettomuuksien ehkäisemiseksi. Tutkimuksen avulla voidaan tunnistaa riskitekijät, arvioida toimiviksi havaittuja toimenpiteitä ja kehittää uusia innovaatioita turvallisemman liikenneturvallisuuden takaamiseksi.

Liikenneturvallisuudesta tiedottaminen ja tiedostamisen lisääminen ovat avainasemassa. Mediassa, sosiaalisessa mediassa ja erilaisissa tiedotuskampanjoissa tulisi korostaa lasten suojatien turvallisen ylittämisen merkitystä ja antaa konkreettisia vinkkejä turvalliseen käytökseen.

Lasten suojatien onnettomuuksien vähentäminen vaatii jatkuvaa sitoutumista ja yhteistyötä kaikilta osapuolilta. Autoilijoiden, jalankulkijoiden, vanhempien, koulujen, paikallisyhteisöjen ja viranomaisten on tehtävä yhteistyötä yhteisen päämäärän saavuttamiseksi. Vain kaikkien osapuolten aktiivinen panos ja sitoutuminen voivat vähentää lasten suojatien onnettomuuksia.

Lopuksi

On tärkeää korostaa, että lasten suojatien onnettomuuksien ehkäiseminen on jatkuva prosessi, joka vaatii jatkuvaa tiedotusta, valvontaa, koulutusta ja tiedostamista. Autoilijoiden tulee olla tarkkaavaisia suojateiden lähestyessä ja noudattaa pysähtymisvelvollisuuttaan. Jalankulkijoiden, erityisesti lasten, tulee oppia oikea tapa ylittää suojatie ja olla tarkkaavaisia liikenteessä.

Vanhempien, koulujen ja yhteisöjen on tehtävä yhteistyötä ja tarjottava liikenneturvallisuuskoulutusta lapsille. Vain näin voimme luoda turvallisemman ympäristön lapsille suojatien ylittämiseen ja vähentää lasten suojatiellä tapahtuvia onnettomuuksia.

Tämä kirjoitus on julkaistu Liikkuvan Poliisin Perinneyhdistys ry:n Viesti -lehdessä.

On tärkeää rentoutua lomalla!

Maanantai 17.7.2023 klo 13.40

Loma-ajat ja rentoutuminen ovat tärkeitä elementtejä terveellisen ja tasapainoisen elämän kannalta. Nykypäivän kiireisessä maailmassa on entistä tärkeämpää pitää huolta omasta hyvinvoinnistaan. Loma-ajat tarjoavat mahdollisuuden irtautua arjen kiireistä ja antavat meille tilaisuuden rentoutua ja palautua. 

Loman aikana on tärkeää unohtaa työasiat hetkeksi ja keskittyä itseensä. On hyvä luoda selkeä raja työn ja vapaa-ajan välille. Tämä auttaa vähentämään stressiä ja antaa tilaa levätä ja rentoutua. Loma tarjoaa mahdollisuuden tehdä asioita, joita arjen kiireessä ei ehkä ehdi tai jaksa tehdä. Voit lähteä matkalle uusiin maisemiin, viettää aikaa perheen ja ystävien kanssa, harrastaa omia kiinnostuksen kohteita tai vain nauttia rauhasta ja hiljaisuudesta.

Rentoutuminen ei kuitenkaan rajoitu pelkästään loma-aikoihin. Se on tärkeää myös arjessa, jotta jaksamme paremmin. Renotutumiseen voi kuulua erilaisia aktiviteetteja, kuten meditointia, joogaa, lukemista, musiikin kuuntelua tai kävely luonnossa. Jokaisella on oma tapansa rentoutua, ja on tärkeää löytää ne juuri itselle sopivat keinot. 

Loman ja rentoutumisen hyödyt ulottuvat pidemmälle kuin pelkkään hetkelliseen hyvään oloon. Ne edistävät myös terveyttä ja hyvinvointia kokonaisvaltaisesti. Stressin vähentyessä ja mielen rauhoittuessa kehomme voi palautua paremmin ja saada enemmän energiaa. Rentoutuminen auttaa myös lisäämään luovuutta ja keskittymiskykyä sekä parantamaan unen laatua.

Loma-ajat ja rentoutuminen on investointi omaan hyvinvointiin ja onnellisuuteen. Vaikka arki saattaa välillä tuntua kiireiseltä ja lomat ovat pitkän matan päässä, voimme silti ottaa pieniä rentoutumishetkiä päivittäin. Pienetkin tauot arjen keskellä voivat tehdä suuren eron jaksamisessa ja hyvinvoinnissa.

Loman aikana on myös tärkeää löytää tasapaino aktiivisen teemisen ja lepäämisen välillä. Vaikka olisi houkuttelevaa täyttää päivät jatkuvalla menolla, meidän on annettava kehollemme ja mielellemme aikaa levätä. Hyvä uni, terveellinen ravinto ja riittävä liikunta ovat tärkeitä osatekijöitä loma-ajan hyödyntämisessä. 

Lisäksi kannattaa ottaa huomioon, että loma-ajat voivat olla erilaisia eri ihmisille. Jotkut saattavat kaivata hiljaista aikaa yksinään, kun taas toiset nauttivat sosiaalisista tapahtumista ja ryhmäaktiviteeteista. On tärkeää kuunnella omia tarpeitaan ja luoda loma, joka sopii juuri itselle. 

Tutkimukset osoittavat, että ne työntekijät, jotka ottavat säännöllisesti lomia ja pitävät huolta rentoutumisestaan, ovat tuottavampia, luovempia ja motivoituneempia. Loma-ajat antavat meille mahdollisuuden palata töihin virkeänä ja energisenä, valmiina kohtaamaan uusia haasteita. 

Liikunnalla ja urheilulla on suuri merkitys vammaiselle henkilölle

Torstai 22.6.2023 klo 12.46

Siniset ritarit -lehti: Jani on koulukiusaamisen uhri

Keskiviikko 7.6.2023 klo 13.20 - Mika-Matti Trogen

 

Tämä tarina on jatkoa edellisessä numerossa olleeseen kirjoitukseemme #EIkiusita -kampanjasta.

Koulukiusaamista on vuosikymmeniä yritetty kitkeä pois erilaisilla kampanjoilla, viranomaisten toimesta ja nuoria valistamalla. Ongelma ei ole yksin suomalainen, vaan kiusaamista kohdataan runsaasti ympäri maailmaa. Kiusaaminen on valitettavasti yhä läsnä tuhansien lasten, nuorten ja opiskelijoiden elämässä.

Kiusaamista tapahtuu kaikilla koulutuksen asteilla päiväkodeista korkeakouluihin. Kiusaaminen ei valitettavasti rajoitu vain koulu- ja opiskelumaailmaan. Kiusaamista tapahtuu monilla muillakin elämän osa-alueilla, kuten työelämässä ja harrastuksissa.

Lukemattomat lapset, nuoret ja aikuisetkin kärsivät kiusaamisen aiheuttamista seurauksista. Yleisesti seurauksena on vaikeasti hoidettavat mielenterveysongelmat.

Yhteiskunnassamme ei tunnisteta kiusaamista kovinkaan hyvin ja jos kiusaaminen tunnistetaan, ei tiedetä, miten kiusattujen kanssa pitäisi toimia. Kiusattujen kokemuksia ja kiusaamisen seurauksia ei ymmärretä.

Kerron tässä kirjoituksessa erään tarinan, tarkoituksenani kuvastaa varmastikin aika tavallista koulukiusaamistapausta, joka saa lopuksi hyvän lopputuloksen, tosin vasta vuosia kärsimyksen jälkeen.

Tarina on tosi, mutta kiusatun ja kiusaajan nimi on muutettu.

Ujo ja hiljainen Jani

Janin perhe muutti Espooseen ja Janilla alkoi yläaste peruskoulussa. Jani oli ujo ja hiljainen nuori miehen alku. Perheeseen kuuluivat hänen lisäkseen vain isä ja äiti. Sisaruksia Janilla ei ollut.

Hän oli siis muuten täysin normaali nuori, ainoa poikkeavuus valtamassasta oli ujous, hiljaisuus ja hänellä oli poikkeavan harittavat silmät.

Uusi kaveri

Janin perheen muutto osui kesälle, hän siis ehti mainiosti tutustua ennen koulujen alkua uuteen kotikaupunkiinsa. Aika pian hän sattumalta tutustui lähistöllä asuvaan Mikkoon, joka olikin aika tavalla erilainen kuin Jani Itse. Mikko oli puhelias ja vilkas nuori, joka oli todella suosittu kaupungin kaveripiireissä.

Mikosta ja Janista tulikin nopeasti hyviä ystäviä. He viettivät yhdessä aikaa ja Mikko vieraili heidän kotonaan usein. Janin äiti oli todella iloinen uudesta ystävästä. Aina kun Mikko tuli kylään äiti tarjoili kaveruksille herkkuja ja teki heidän olonsa mahdollisimman mukavaksi. Mikko vierailikin heillä lähes päivittäin ja perhe oli todella iloinen, koska aikaisemmin Janilla ei ollut juurikaan kavereita.

Syksyllä kouluarki alkoi. Mikko ja Jani olivat eri luokilla. Koulun käytävillä he kuitenkin tapasivat päivittäin.

Kun he kohtasivat käytävällä Jania ihmetytti kovasti, koska Mikko ei hänelle juurikaan puhunut. Ja kun Jani yritti avata keskustelua, Mikko oli aina todella vaivaantunut.

Koulun ulkopuolella Mikko kuitenkin oli taas se sama kaveri. He tapasivat usein Janin kotona. Pian Jani kuitenkin ymmärsi, että Mikko ei halunnut olla hänen kaverinsa kuin kahden kesken. Kaveriporukoissa hän häpeili ja karttoi Jania.

Helvetti alkaa

Ennen joululomaa Janin äiti huomasi, että Mikon vierailuiden aikana heidän kotoaan katosi usein esimerkiksi kolikoita pöydältä ja muitakin pieniä tavaroita. Aluksi äiti ei halunnut ottaa asiaa esiin. Kynnys esille nostamiseksi oli korkealla vain sen takia, että Janilla ei ollut muita kavereita ja äiti ei halunnut pilata sitä suhdetta.

Eräänä päivänä äiti kuitenkin otti edellisen illan kolikoiden katoamisen esiin Mikon kanssa. Mikko kiisti tapahtuneen tiukasti ja asia jäi siihen. Tämän jälkeen Mikko ei enää käynyt Janin luona kylässä ja kaverukset etääntyivät.

Koulun käytävillä Mikko alkoi aina kohdatessa tönimään Jania ja koulun vessassa hän kaatoi Janin repun sisällön vessan lattialle. Muutkin oppilaat lähtivät kiusaamiseen mukaan ja nimittelivät Jania ”kierosilmäksi” ja ”nössöksi”.

Kevään aikana kiusaaminen vain paheni entisestään. Jani reagoi asiaan vetäytymällä kuoreensa ja usein hän ei tullut koulun tiloihin kuin vasta ihan viime minuutilla ennen tunnin alkua. Koulun ruokalassa hän ei juurikaan vieraillut. Hän pysyi kotonaan kaikki vapaa-ajat ja ei uskaltanut kohdata juuri ketään.

Jani oli todella ahdistunut ja hänellä alkoi tulla poissaoloja tunneilta. Keväällä asiaa käsiteltiin koulun kuraattorin kanssa, mutta apua ei juurikaan tullut. Koulukuraattorin käyntejä jatkettiin säännöllisesti.

Uusi kohtaaminen

Lopulta perhe päätti siirtää Janin toiseen kouluun. Uudessa koulussa Jani pärjäsi kohtuullisen hyvin. Hän sai opiskelunsa hyvillä arvosanoilla loppuun ja suoritti myöhemmin korkeakouluopinnot. Hän tutustui mukavaan tyttöön ja meni naimisiin. Hän ei enää kohdannut kiusaamista.

Hän on erään suuren yrityksen johtajana ja tänä päivänä siis menestyvä liikemies.

Eräänä maanantaisena päivänä yrityksen rekrytoinnin yhteydessä Janin oli määrä pitää työhaastattelu mahdollisesti heidän uudelle työntekijällensä.

Janin työhuoneen oveen koputti yllätykseksi Mikko, joka oli työnhakijan ominaisuudessa saapunut paikalle. Hieman punoittava poskinen mies istui alas. Heti ensi töikseen Mikko kertoi katuvansa kiusaamista ja pyysi nöyrästi anteeksi Janilta. Mikko kertoi, että häntä oli painanut asia jo monta vuotta.

Jani kertoi Mikolle kiusaamisen aiheuttamasta kohtuuttomasta kärsimyksestään, mutta lopuksi hän antoi anteeksi. Mikkoa ei valittu työtehtävään.